Tälläsiä pikkurabuleita on hiekkarannat piukassa, muutamissa paikoissa oikein vilisee näitä minirapuja kun kävelee biitsillä. Tosin ravut menevät piiloon omaan kaivamaansa onkaloon samantein kun lähelle menee.
Tyhjiä sevenelevenin hyllyjä, pullovesistä ei ollut juuri enää kuin Nestlen pikkupottuja jäljellä.
Nyt kun elintarvikkeet alkavat käymään tulvien takia vähiin niin tuossa olisi nyt sitten tuoretta kissaa suoraan hyllystä. Tulee kuulemma hyvää muhennosta nuudelien kanssa.
Ei vaan, kyllä näyttäisi toistaiseksi vaikuttavan täällä nuo tulvat vain noihin sevenlevenien tarjontaan. Joitakin tuotteita puuttuu hyllystä mutta muilla kauppiailla näyttäisi olevan ihan normi valikoimat. Juu ja tuo kissakin oli vain lepäilemässä yhden leipomo & kahvilan vitriinissä. Eli tilanne on täällä ihan normaali. Ruokaa ja vettä on riittämiin. Juomavesi tänne tulee käsittääkseni Tratin alueelta jolla ei tulvia ole eikä esteitä juomaveden kuljetuksille.
Mutta Bangkokissa ei ilmeisesti tilanne ole kuin pahenemaan päin. Ilmeisesti ensi sunnuntain pitäisi (taas) olla se pahin päivä. Pattayalle on osa porukasta siirtynyt evakkoon ja sielläkin on alettu juomavettä hamstraamaan kaupoista.
Tänään normi päivä, aamusti pikku “juoksu”lenkki, sitten perään parisataa metriä kuviokelluntaa. Aamupala ja katsomaan mistä ihmeestä rummutuksen ääni kuuluu. Vähän matkan päässä oli jonkin sortin koululaisten liikuntapäivä. Koko päivän ovat kannustusjoukot jaksaneet rummuttaa, ainakin kannustusjoukot saavat hyvää liikuntaa! Sitten biitsille ihmettelemään, jossa nähtiin ekaa kertaa täällä meduusoita. Osa oli rannalle huuhtoutuneita ja osa ihan uintikuosissa. Jonkun videopätkän sain kuvattua yhdestä meduusasta ja sitten yhtä rapua koitin kuvailla. Tämä vähän isompi rapu oli ilmeisesti hukannut oman pesäkolonsa ja sen takia sitä sai vähän kuvailtuakin. Kovin on vikkeliä liikkeissänsä nuo ravut. Biitsiltä suorilla Crust Bakeriin kun Piia halusi välttämättä juustokakkua. Leipomon pitäjä kehui olevansa New Yorkista ja siksi tietävänsä millaista oikeasti juustokakun kuuluu olla. Ja olihan se hyvää kuten kahvikin oli todella siedettävää em. paikassa. Sitten altaalle taas polskimaan ja hups, täällä alkaa kohta hämärtyyn. Nopeasti se aika menee välillä vaikkei oikein mitään tekisikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti